Maahanmuuttajapastorin kynästä

Oltuani nyt Suomessa kolme vuotta, olen tyytyväinen ja melko hyvin sopeutunut moniin asioihin, mutta silti vielä kamppailen oman identiteettini kanssa täällä. Olen kiitollinen perheelleni, sukulaisille, ystävilleni ja työtovereilleni heidän tuestaan ja rohkaisustaan.

Tänä kesänä vietän ensimmäistä kertaa ”ansaittua” kesälomaa Suomessa. Olen siitä iloinen ja jännittynyt. Ehkä nyt on mahdollisuus viettää enemmän aikaa perheeni kanssa. Ilokseni myös tyttäreni ovat isänsä tavoin innostuneita kalastuksesta!

Viime vuosina Jumala on siunannut perhettäni ja työtäni seurakunnassa monin tavoin. Vaikka olen kulkenut vaikeiden aikojen läpi monilla alueilla, ja yhä näen monia haasteita erityisesti työssäni, luotan silti Jumalaan ja uskon, että Hän tekee jotakin suurta koko ajan. Meillä on sunnuntaisin englanninkieliset kokoukset ja kerran kuussa suahilinkielinen kokous. Tänä vuonna meillä oli erikseen englanninkielinen ja suahilinkielinen leiri, joilla kastoimme uskoon tulleita.

Olen iloinen nähdessäni raamatullisen mallin täällä Suomen helluntaiseurakunnissa, vanhimmat johtamassa seurakuntaa, eikä pastori yksin. Uskon, että Jumala on asettanut seurakuntaan vanhimmat ja antanut heille auktoriteettiaseman, ja siksi meidän muiden tulee olla heille alamaisia. Intiassa monet seurakunnat tunnetaan pastorinsa mukaan, ja kaikki pyörii hänen ympärillään. Tavallisesti pastori ja hänen perheensä ovat hyvin tärkeässä asemassa seurakunnan johdossa. Jos sitten pastori lankeaa tai kuolee, koko seurakunta häviää, tai joku hänen sukulaisensa jatkaa seurakunnan johdossa.

Olen myös iloinnut nähdessäni, että Suomen helluntaiseurakunnat ovat itsenäisiä (itse johdettuja, itse evankelioivia ja itsensä kannattavia). Vaikka niitä johdetaan itsenäisesti vanhimmiston toimesta, ne ovat myös kiinteässä yhteydessä toisiin helluntaiseurakuntiin sekä myös muihin seurakuntiin. Minusta on ollut myös mielenkiintoista nähdä pienien lähetyspiirien kokoontuvan yhteen rukoilemaan ja tekemään käsitöitä myydäkseen ne lähetyksen hyväksi. Suomen helluntaiseurakunnat ovat todella itsensä kannattavia, ne luottavat Jumalaan ja omiin jäseniinsä, jotka kannattavat seurakuntaa, ei valtioon, järjestöihin tai muuhun ulkopuoliseen taloudelliseen apuun.

Uskon vahvasti, että Jumala on tuonut minut tänne tarkoituksensa ja suunnitelmansa mukaan. Minulle on tärkeää nähdä itseni osana Jumalan suunnitelmaa. En ymmärrä kaikkea kansainvälisestä työstä, mutta koen, että Jumala tekee työtään pikkuhiljaa.

Ulkomaalaistyössä on hienoa tavata ihmisiä eri maista, kielistä ja kulttuureista. On myös suurenmoista nähdä niin monien eri kansallisuuksien ylistävän samaa Jumalaa. Ehkä tapa ylistää on monella tavoin erilainen, ja joskus on kiusaus aliarvioida tai toisaalta ylikorostaa toisten tapaa ylistää Jeesusta Kristusta.

1 Timoteuskirje 1:5 “ Kehotuksemme päämääränä on rakkaus, joka tulee puhtaasta sydämestä, hyvästä omastatunnosta ja vilpittömästä uskosta.”

Kun puhumme rakkaudesta koskien ulkomaalaisia Suomessa, yritämme usein osoittaa heille rakkautta antamalla aineellisia asioita. Itse ulkomaalaisena tässä maassa odotan tasavertaisuutta suhteessa muihin, ja suureksi yllätyksekseni olen myös saanut sitä, enhän ole koskaan halunnut olla vastaanottajana tai elää muiden armollisuuden varassa. Me emme siis (ulkomaalaisina) tarvitse erityiskohtelua. Toiveeni on, että ulkomaalaiset pystyisivät ajattelemaan näin ja myös suomalaiset ymmärtäisivät sen ja toimisivat sen

mukaan. Kiitän Jumalaa, että Suomessa tasa-arvo koskee kaikkia, sehän on myös Raamatullista. Jeesuksessa me kaikki olemme samanarvoisia.

Autathan ulkomaalaisia oppimaan, kuinka he voivat rakastaa omaa sieluaan ja tehdä työtä rakentaakseen omaa elämäänsä, ja luottaa Jumalan päivittäisiin siunauksiin, eikä joihinkin järjestöihin tai valtioon. Tästä on heille suurin apu, tulevathan monet olosuhteista, joissa he ovat olleet riippuvaisia yhdestä tai toisesta tahosta. On hyvä ajatella, autammeko todella heitä vai teemmekö heistä kykenemättömiä toimimaan itse. (Joku on sanonut: Anna miehelle kala, niin hän elää päivän. Opeta häntä kalastamaan, ja pelastat hänen koko elämänsä.)

Kolossalaiskirje 2:8 “Pitäkää varanne, ettei kukaan houkuttele teitä harhaan tyhjillä ja pettävillä viisauden opeilla, jotka nojautuvat ihmisten perinnäisiin käsityksiin ja maailman alkuvoimiin, eivätkä Kristukseen.”

Raha, hallitus, filosofiat, perinteet ja kulttuurit eivät meitä pelastaneet, vaan olemme pelastetut Kristuksen veren kautta. Tämän maailman asiat muuttuvat koko ajan, mutta Kristuksen rakkaus pysyy samana. Miksi siis, aloitettuamme Kristuksesta, liukuisimme kohti tätä maailmaa.

Rakennetaan siis Jumalan valtakuntaa, ei omaamme. Jumala on kutsunut meidät rakentamaan Hänen valtakuntaansa ja etsimään sitä, mikä on ylhäältä.

Hyvää ja Siunattua Kesää!

Sandesh Robert

( Käännös Mervi Robert)